Minusta on tullut riippuvainen. Kävin viattomasti vuoden tauon jälkeen salilla ja pidin siitä yhtä paljon, ellen enemmänkin. Menin toisen kerran ja nyt löydän itseäni tuijottamasta kalenteriin ja miettimästä, että koska olisi hyvä päivä käydä vähän jumpalla. Herranjumala, se on totta kun sanotaan että liikuntaan jää koukkuun. Ja olen onnistunut saamaan pari kaveriakin mukaan. Ehkä se uudenvuodenlupaus sittenkin toteutuu.

Ilma tänään oli kyllä kamala. Eilen oli paljon pakkasta, tänään vähän vähemmän, mutta silti liikaa. Ja keli oli liukas! Kertaakaa en ole tänä talvena kaatunut, mutta jos olisin, se olisi varmasti tapahtunut tänään. Sen verran monta kertaa kyllä tennareillani tuolla liukastelin. Kevättä kuitenkin on vielä havaittavissa, aurinko ei ole karannut kokonaan. Kunhan ei tulisi mitään takatalvia. Ja pakko mainita, että ihmiset ovat tänään olleet kuin koomassa. Fiksuin kysymys jonka kuulin oli "Pilvetön vai puolipilvinen sää?". Kannattaa miettiä, ei se olekkaan ihan niin simppeli kysymys kun ensiksi vaikuttaa. Tai sitten se johtuu minusta.

Pakko myöntää myös sellainen, että viime päivinä ei ole paljoa ollut kirjoittamisen aihetta. Tai varmaan sitä löytyisi kun miettisi, mutta miksi ihmeessä aina on sellainen pieni ajatus tuolla takaraivossa, että en saa paljastaa liikaa, ettei vahingossakaan minua tunnisteta. Tyhmää, jos joku tuttu haluaisi minut tunnistaa, niin olisi jo varmasti tunnistanut. Toisin ei siitä minulle sanottaisi, kivaa. Kuitenkin olisi kiva, että jos joku tuttu minut tunnistaa niin ilmoittaa siitä.

Tänään oli ihana herätä kun ikkunasta paistoi aurinko. Ihan totta, aurinko! Sitä ei näillä main ole vähään aikaan näkynyt ja sen on huomannut mielentiloissa. Rakastan kevättä, vaikka moni sitä jaksaakin mollata koiranpaskan tuoksun perusteella.

Olin aamulla niin energinen, että soitin kaverilla, pakkasin tavarat kassiin ja juoksin salille. Ai että sekin tuntui niin hyvältä. Koulussa on ollut niin pitkiä päiviä ja kun siihen lisätään koulumatkat, olen kotona suhteellisen myöhään. Ja varsinkin pitkän päivän jälkeen ei riitä intoa lähteä kuntoilemaan loskasäähän. Täytyy siis käyttää kaikki mahdolliset ajat kuntoiluun, jos vaikka kunto kohoaisi ja päästäisiin kesäkuntoonkin.

Jos tämä ihana ilma jatkuu koko päivän, eikä illemmalla muutu kamalaksi vesisateeksi, aion kyllä tehdä vielä pitkän lenkin tuonne metsän reunaan. Ainut mikä vähentää innostustani on polveni. Se pirulainen on taas ruvennut tappelemaan kanssani ja on ollut jo muutaman päivän kipeä.

Jos asiaa selventää, kävin kolmisen vuotta sitten polvieni kanssa usein lääkärissä ja niissä todettiin jotakin väljyyttä. Välillä on ollut pieniä kipuja ja kerran melkein tuhosin eturistisiteeni. Nyt on kuitenkin ollut suhteellisen hyvä kausi, Ei tämä ainakaan ohi mene kotona möllöttämällä.

Taas yksi päivä työpäivä takana. Eikä vieläkään näy "en jaksa enää"-fiilistä. Oikeastaan päinvastoin. Innostuin niin kovasti, että hankin tuolta kaksi kuukautta töitä syksyksi. Niinpä jäljelle jää enää kaksi kuukautta jossain muualla. Niinkuin aiemmin puhuin, viettäisin nämä kaksi kuukautta mieluusti siellä jossain vaateliikkessä ja tänään jatkoin sen haaveen toteuttamista. Kävin yhdessä liikkeessä ja the boss otti yhteystietoni ylös ja käski maaliskuun lopussa tulla kyselemään, kun joku muukin on käynyt hakemassa paikkaa! Mietin vain, että en todellakaan voi odottaa sinne asti, jossen sitten pääsisikään sinne.  Ei se mitään, soitin sitten vähän suositumpaan liikkeeseen ja he kuulostivat oikein innostuneilta. Käskivät kahden viikon päästä tulla käymään kun myymäläpäälikkö on paikalla. Voisin sanoa, että tämä paikka on 80% varma. Think! ( Valitan sitten kahden viikon päästä miten on mahdollista, että en saanutkaan sitä paikkaa)

Sinänsä typerää, että työharjoittelu suoritetaan palkattomana. Tai varmasti jos olisin vakituisessa suhteessa ja menisin sinne harjoitteluun, saisin palkan, mutta en nyt. Voisin sanoa olevani rikas harjoittelun loputtua, noin viidensadan tunnin jälkeen.

Koulussa taasen helpotti, sain tehtyä erään kurssin piirrustussarjan valmiiksi juuri ajallaan, sillä ensi viikolla en ehdi näille tunneille. Sain myös työstäni paljon positiivista palautetta, joten ehkä saatan toivoa ja odottaa hieman parempaa numeroakin. Sain myös erään toisen ison työn valmiiksi ja se vasta helpottikin. Tällä hetkellä päässä ei ole mitään muuta kamalaa, kun mahdollinen näyttö parin kuukauden päästä. Tyhmää, tiedän, enemmän minun pitäisi tressata noiden harjoittelupaikkojenkin takia.

Kuten huomata saattaa, osallistun taas huimaan perjantai-illan viettoon roikkumalla vuodatuksessa.

Mikä olisikaan ihanampaa näin kiireen keskellä, kuin viettää sallittu vapaapäivä muiden tuherrellessa koulussa.  Voisin siis tänään istua vaikka koko päivän ja lukea mielenkiintoisilta vaikuttavien ihmisten kirjoituksia. Tai voisin kipaista tuohon lähikauppaan ostamaan kilon namuja ja katsoa sata leffaa. Tai saada siivousinnon ja puhdistaa talon lattiasta kattoon. Luultavasti saatan vain makoilla sängyllä.

Olen siis tosiaankin yksin talossa. Eilen illalla oli kamalan pelottavaa tulla töistä kotiin, kun oli pimeää ja tyhjää. Asun siis kaksin höpötätiäitini kanssa ja täällä ei ole koskaan hiljaista tai tyhjää. Nyt kuitenkin äitini on reissaamassa siskoni luona ja palaa näillä näkymillä parin päivän sisällä. Nautin tietenkin tästä täysin.

Tosiaan töistä. Minun pitäisi ensi syksynä viettää 5kk työharjoittelussa, parikin paikkaa olisi suotava määrä. Olen hoitanut nyt aivan minimaalisen osan tästä viime kesänä ja nyt aloin ystäväni kanssa hoitamaan toista minimaalista osaa siitä. Vietän siis joka keskiviikko ja perjantai-illan töissä, lapsia ohjaamassa, tuonne maaliskuun loppuun saakka. Tuo minimaalinen hoidettu osuus x 2 = hieman isompi minimaalinen loma ensi syksynä.

Minulla on 1½kk aikaa etsiä se kirotun työharjoittelupaikka. Tahtoisin kovasti vaateliikkeeseen ja aloitinkin tänään soittamalla yhteen. Huomenna olisi oikea henkilö paikalla, mutta aikatauluni menee niin kireälle, että joudun koulun jälkeen juoksemaan sinne ja sieltä töihin. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä, että nyt tärppäisi. Jossen kuitenkaan tuonne pääse, on vielä jäljellä pari muuta liikettä joissa voisin käydä pärstääni näyttämässä. Jos näiltäkään ei sympatiaa tai kiinnostusta tipu, vietän koko työharjoittelun tuolla samaisessa paikassa missä olen nyt. Se ei kuitenkaan innosta minua.

Ainiin, päivitys ulkoasuun. Nyt se on itse väkertämäni, ei enää valmispohjia. Ja voi luoja kuinka tuon tekstin kanssa tappelin! Yritin ensin saada sen bannerina, mutta siitähän ei tullut yhtään mitään ja nyt se saa luvan olla hieman töksähtävästi valmiina taustassa.

Tänään luotan. Luen lähes päivittäin horoskoopin maikkarin sivuilta. Joskus se ei pidä paikkaansa, mutta yleensä se on kyllä aina joltain saralta oikeassa. Rakensin tänään suhdetta uusiin ihmisiin. Olen jo toista vuotta ollut samalla luokalla viiden tytön kanssa, joista jokainen on minua vuoden - ellei viisikin vanhempi. Osan kanssa olemme silloin tällöin heitellyt jonkin sortin vitsiä, suuntaan jos toiseenkin, mutta viime viikosta asti olemme enemmän jutelleet ja vitsailleet.

Tänään koko kahdeksan tuntinen koulupäivä meni oikeastaan siinä, että joimme teetä/kahvia ja muistelimme kaikkea ala-asteesta ensimmäiseen koulupäiväämme ammattikoulussa. Naurua riitti ja olo oli mukava, kun sai tutustua paremmin mukaviin ihmisiin.

Olen hyvin ennakkoluuloinen ihminen, joten kahdesta näistä tytöistä minulla on ollut kuva, että he olisivat melko nokka pystyssä kulkevia ihmisiä. Loppuen lopuksi eivät ole, emme vain ole jutelleet sen kummemmin.  Joten täytyy kehottaa kaikkia vaan reippaasti tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka se vaikealta saattaakin tuntua. Lopuksi siitä voi olla paljonkin hyötyä! Vielä kun saisin niskasta kiinni ja hoitaisin hommat ihastukseni kanssa loppuun. Tähän asti se on ollut vain pientä vilkuilua ja aikaa on kulunut jo jokunen tovi. Uskon, että hänellä saattaisi olla hyvinkin pientä kiinnostusta, mutta sitten iskee hirveä alemmuuskompleksi, ei sitä kiinnosta.

Käyttäydyn herran seurassa kun idiootti! Huomaamattani ja _vahingossa_ yritän kiinnittää hänen huomionsa, yleensä käyttämällä ääntä. Se ei ehkä ole fiksua, en jaksaisi itsekkään katsella itseäni. Taidan jatkaa kuitenkin tätä silmäpeliä toistaiseksi, vaikkei tästä mitään seuraisikaan, on se ainakin hauskaa!